NANA
Tämä blogi jatkaa näköjään elämäänsä hämärimpien projektieni esittelijänä.
Toisinaan puhkeavan minatyyrivimman tulokset löytyvät tältä sivustolta, samoin pyrkimys poistaa ärtymystäni ei-kierrätettäviä materiaaleja kohtaan yrittämällä keksiä niistä jotain uutta ja käyttö-kelpoista.
Yhteisenä tekijänä projekteissa on kierrätys ja uudelleenkäyttö, jonka materiaaliksi kelpaa vaikka... no, vaikka kuollut rotta.
Kiertelevän Ketun blogissa voit tutustua "oikeisiin" tuotteisiini.
Kaivatut hiomakoneet (tehty purettujen tietokoneiden ja peliohjaimien osista) ovat viimein saapuneet! Viikinkiarkun päällä odottaa värttinä kehrääjää...
joka näyttää myös olevan paikalla.
Look! It's Mini-Me!
Päiviltä saatu nukkekoti on seissyt pöydällä toimettomana jo vuoden päivät, kun projekti kaikessa suuruudessaan on jäänyt toteuttamatta. Sitten tajusin sahata lukaalin pienempiin osiin!
Yläosa on edelleen täysin käyttökelpoinen asuintalo. Alaosasta taas tulee... maailman upein unelmatyötila pienelle muinaiskäsityöläiselle!
Työpajassa on kammantekijän verstaan mallin mukainen sarventyöstäjän työpöytä ja häntäpenkki, mutta sinne pitää ehdottomasti myös saada nykyaikaiset sähkötyökalut imureineen. Tärkeitä on myös sarvien käsittelyyn sopiva vesipiste ja keittopaikka, sekä pieni kahvinurkkaus. Puulattiaisen työhuoneen seinässä on Käsityöläismuseo-tyylinen seinäkoristelu (maalia luutaan ja roisk roisk).
Tein sarvityöntekijän pöytään jopa pienet tappiliitokset hammastikuista!
Lavuaarin pitää tietysti olla likainen ja vähän ruosteessa. Eteiseen on tulossa pieni vessa tai mahdollisesti keittiö.
Tästä se lähtee...
Majan uusi lehväkatto rakentuu tukipuiden varaan...
.. ja tytön kotipiha alkaa vihertää!
Savella tiivistetty oksapunosseinä olisi ollut asenteellisempi ratkaisu, mutta tällainen tuli tällä kertaa. Ehkä seuraavaan taloon sitten. Jos sitä rakentais vaikka miniviikinkikylän pitkätaloineen...! (Miniviikinkikilpiä! Pieniä miekkoja ja kirveitä! Viikinkilaiva!!)
Päivitys 29.11. KURSSI TÄYNNÄ!
Hiirennahan parkitus -minikurssi
Aika: Joulukuussa, sovitaan osallistujien kesken
Kesto: 2 x 2h
Paikka: Kirkkotie, Turku
Osallistujamäärä: 3 - 5
Kurssimaksu: 30 €, sis. materiaalit* ja työkalut
Kurssin sisältö: Valmista oma miniatyyritalja vaikkapa nukkekotiin! Nahanparkituksen (rasvaparkitus) perusteet pienoiskoossa.
Opettaja: Nana Åsten, muinaistekniikan artesaani
Ilmoittautuminen: parsinneula@yahoo.com. Mainitse toiveesi ajankohdasta!
Viim. ilmoittautumipäivä: 30.11.2011
*elukat saatavuuden mukaan
Kävinpä Kirjamessuilla kääntymässä, ja tällainen tekjijä löytyI:
Karkkipapereista ja muista kierrätysmateriaaleista valmistettuja juttuja. Täti tykkää!
Pienen pieniä viikinkiarkkuja!
Arkut on tervattu ihan oikealla tervalitkulla, isommissa on liitoksetkin...!
Kivikausiprojekti etenee...
Lisäsin hiekalle lehtimurskaa ja kuivattuja kasveja, joille tökin neulalla reiät paperimassapohjaan. Kaislat ovat heinänvarsia.
Ranta on aidomman näköinen nyt, kun vesirajassa on pieniä pyöreitä kiviä, joita siivilöin hiekasta. Majan kattorakenne on vielä harkinnassa ja lisää vihreää tarvitaan. Mistäs tekis vettä?
Tyttö kävi keräämässä kaarnaa ja kaisloja majan kattoa varten, ja istahti sitten kivelle nauttimaan välipalaa.
Tuliko syötyä jouluna liikaa suklaakonvehteja? Kierrätä karkkipaperit kauniiksi ruusuiksi! Ruusuista voit tehdä vaikkapa jääkaappimagneetteja, hiuskoristeita, rintaneuloja tai mitä ikinä keksitkään. Itselleni kelpaisi kokonaan roskista tehty prinsessamekko... kukkaseppele... hmm. Prinsessajuhlat!
Linkki laatimaani tutoriaaliin täällä: Cut Out + Keep.
(Projekti oikein featuroitiin! Oon julkkis <3)
En millään malta olla laittamatta pari kuvaa tästä projektista, vaikka vaiheessa onkin:
Pienelle puutarjottimelle on nousemassa kivikautinen asuinpaikka meren rannalla. Pieni "puunrungoista" pajunköydellä koottu maja kaipaa vielä kattoa, joka tietysti katetaan aidoilla nahoilla.
Rantaheinät ovat oikeaa heinää, ja hiekka on oikeaa hiekkaa. Pinnanmuodot on tehty paperimassasta, joka vielä paikoitellen näkyy erikeeperiin sekoitetun hiekkatahnan alta. Lehtimurskasta saa oivaa kariketta.
Asukki on puettu hiirennahasta valmistettuun mekkoon, hiukset ovat kaninkarvaa. Puisessa keittokaukalossa keitetään vettä laittamalla sekaan nuotiossa kuumennettuja kiviä.
Nukke on tosiaan samanlainen kuin tämä Päivin Tikkari-Consuela. Hioin naamarista maalit pois, varmaan jätänkin sen tuollaiseksi kasvottomaksi.
Kaksi pupua on odottanut käsittelyä jo vuoden päivät - nyt sain aikaiseksi parkita pikkuiset. Suunnitelmissa oli tehdä pupuista karvahattu päineen päivineen, mutta käsitellessä nahoista alkoi lähteä karva - pakastin on saattanut sulaa vuoden aikana, tai ollut muuten liian lämmin. No, tulee sitten kaninnahkaa.
Onneksi toinen päistä säilyi sentään karvoineen:
Tästä taitaa sittenkin tulla coctail-hattu!
Päivi toi sorsanpäitä ja -jalkoja. Minä nyljin, Päivi kuvasi.
Kallot menevät dermesteksien putsattavaksi, kunhan sellaiset saan. Sorsankallo ei ehkä ole sieltä eeppisimmästä päästä (hehs!), mutta kallo kuitenkin. Jaloista Päivi aikoo tehdä mobilen :)
Kvaak!
Improvisoitu sorsanjalkojen kuivatusteline.
Suuri metsästäjä hiirennahkaviitassaan ja -hatussaan!
Parantelin silmiä maalilla vähän luonnollisemmiksi:
Rumpu on ohutta rumpunahkaa, joka on värjätty sipulinkuoriliemessä. Ohuudestaan huolimatta pieneltä karjalanpiirakka-efektiltä ei voi välttyä (hiirennahkarumpua odotellessa!).
Rummun teko-ohje
Tarvikkeet:
- pieni pala ohutta raakanahkaa
- pieni pahvirulla (elmukelmu on hyvä)
- lankaa (kalastajanlanka on jees, pellavavirkkauslanka myös)
- sakset, neula, saha, hiekkapaperia. paperiveitsi
1. Sahaa (tai leikkaa) pahvirullasta haluamasi levyinen rummun kehys. Hiekkapaperilla saat reunat tasaisiksi.
2. Leikkaa raakanahasta pyöreä pala: nahan on tarkoitus ulottua kehyksen toiselle puolelle, joten lisää reunaan kehyksen syvyys + puolisen senttiä ylimääräistä.
3. Viillä nahan reunaan paperiveitsellä pieniä (2 mm) koloja säännöllisin välein kiristysnyöriä varten. Varovasti! Nahka on sitkeää, mutta repeää helposti.
4. Laita nahkapala veteen likoamaan ja pehmenemään, tähän menee viitisentoista minuuttia.
5. Aseta kehys keskelle pehmennyttä nahkakalvoa. Pujota neulalla lanka kalvon rei´istä reunan ympäri, joko etu- tai yliluottelupistoin. Kiristä nahka kehyksen ympäri tasaisesti ja solmi langan päät yhteen.
6. Voit käyttää kiristämiseen käytettyä lankaa kahvan tekemiseen. Pujottele langasta ensin yksinkertainen risti, ja sen ympärille neliö. Kierrä lankojen ympärille lisää lankaa, jos haluat tukevamman kahvan.
7. Rumpusi on valmis! Tee myös kapula, niin pikkushamaani on iloinen. Jos satut löytämään jostain hyvin pienen (1:12) hirvieläimen, sen sarvesta voi tehdä komean kahvan. Myös käkkyräinen puunoksa voisi olla komea...
Joko kuulitte hiirentaljoista? Odottakaapa vain! Tässä on pari joensuulaista myyrää, joista tulee mainioita "hirventaljoja" nukkekotiin:
Ja tässä on Teppo!
Tässä allekirjoittanut nylkemässä Kuralasta tuotua rotanreppanaa...
Silkinohut rotan raakanahka sopii vaikkapa pikkuisen shamaanirummun valmistamiseen!
Päivi halusi nukkekotiinsa hiirentaljan. Naapurin täti oli tyytyväinen, kun kävin tyhjentämässä hänen hiirenloukkunsa... viikonloppuna parkittiin sitten pikku hiirulaisia.
Lihapuolen kaavintaa:
Päivi hieroo rasva-kananmunaseosta nahkaan:
Rasvaparkkihiiret kypsymässä:
Valmiit taljat!
Päästiin Nukkekoti-lehteenkin!
