Innostuin taas nysväämään lehmänsarvien parissa, kun sain koulun varaston syövereihin unohtuneet kuivat käppyrät haltuuni. Niillä uskaltaa harjoitella kaikenlaista, kun ovat vähän sekundatavaraa kuitenkin. Vanha sarvi ei oikein halua kiillottua kunnolla, vaan pinta jää karkeaksi.

Tein purnukan:

Pohja- ja kansikiilat liimasin paikalleen, kun en jaksanut tähän harjoituskappaleeseen niin kauheasti panostaa... asiallista olisi tietysti ollut kiinnittää ne tapeilla.

Sarvineulat ovat olleet kovasti suosittuja. Ne ovat hieman kaarevia, mikä helpottaa kintaan neulomista. Joustava  lehmänsarvi on myös kestävää.

Olen talven aikana tehtaillut erinäisiä tarvekaluja myyntiin asti:

Värttinöitä,

luisia kinnasneuloja

ja nyörihaarukoita. Hinkutusta on siis riittänyt (pitäisiköhän luun hiominen ilman hengityssuojainta lopettaa, kun nenästä alkaa tulla verta...?).

Viime syksynä tein tämän laukun nokkahuiluilleni. Saltvikin viikinkimarkkinoiden tulva aiheutti värivahinkoja, nyt laukku alkaa näyttää jo sopivan kärsineeltä :) Myös pronssisoljet on valettu itse.

Hiljattain väänsin puhteena tällaisen pienen vyökukkaron:

Molemmat on värjätty samalla oranssilla narvilla.

Puuroskis + vannesaha + nauhahiomakone = <3

Tällä olen kehrännyt metritolkulla epämääräistä möykkylankaa!

Markku Vilppolan tekemä emännänveitsi sattui sopimaan tämän luun sisään kuin tuppeen, joten sellainen siitä tuli (sen lisäksi sillä saa tuotettua karmivia ääniä!).

Silmäkuviot on porattu kehrottimella.

Tämä ihmeellinen vehje on muinainen pora, vaikka tämä yksilö onkin valmistettu puoliksi moderneista materiaaleista.Muinoin lapojen painoina olivat kivet, jotka kiinnitettiin esimerkiksi nahkanauhoilla. Tämä pora on kuitenkin niin pieni, että ihan pienet kivet eivät olisi riittäneet, joten olin ovela ja valoin painot uudenvuoden tinasta. Toimii!

Kivikautisista materiaaleista piikivi tai luu sopivat terän valmistukseen. Terä kiinnitettiin mustalla tökötillä, jota tämäkin kaipaisi vahvistuksekseen...

Hyvin pyörii Jupiter!

Naulasta muotoiltu kärki, vieressä porattuja kuvioita. Reikää porattaessa terä voi olla neliömäinen tai kolmiomainen, tämä terä on tarkoitettu kuviointiin.

Joskus vuoden 2000 tienoilla olin Kuralan Kylämäessä rummunvalmistuskurssilla. Tämän rummun kehys on sieltä peräisin, nahan jouduin vaihtamaan, kun joku pentele rikkoi edellisen.

Toisaalta, on tämä nyt parempi kuin alkuperäinen.

Suljettuna, esim. vyöllä kannettaessa, näyttää tältä...

... avonaisena tältä:

Tuon nahkaisen läpyskän selkäpuolella on villakangasta, jossa neuloja säilytetään.

Luu värjätty sipulinkuorella, nahka narvilla. Koristepistot ommeltu valkaisemattomalla pellavalangalla.

LP-levyistä kulhoja väänsin...

...ja näppiksistä korviksia.